Ahdistus kuuluu elämään – mutta ei saisi hallita sitä

Ahdistus on etupäässä meille epämiellyttävä olotila. Ahdistus tarkoittaa yksinkertaistettuna epämääräistä pelkoa ja syvää huolestumista jostain asiasta tai tapahtumasta. Voit lukea aiemmasta blogikirjoituksistamme ahdistuksesta lisää: https://www.utha.fi/post/ahdistus-ja-sen-hoito

Ahdistus on osa ihmisyyttä. Jokainen kokee sitä joskus - myös urheilijat. Ahdistusta on luokiteltu monella eri tavalla. Ahdistus voi liittyä yksittäiseen suoritukseen ja huoleen liittyen, miten selviää. Tai se voi liittyä epämääräiseen huoleen, miten selviää ylipäätään eteen tulevista asioista – sekä kaikkea siltä väliltä. Se voi liittyä muihin ihmisiin ja huoleen siitä, miten tulee nähdyksi tai siihen, miten pärjää tietynlaisissa tilanteissa, joita ei voi itse kontrolloida.

Sopivana määränä jännitys, paine ja pelko tavallaan suojelevat meitä. Ahdistus ohjaa meitä suuntaan, joka ei tunnu liian uhkaavalta sekä pakottaa meidät ratkaisemaan asioita, vaikka ne tutuvat hankalilta. Näin ollen se siis voi auttaa meitä tekemään tarvittavia muutoksia itsemme, toimintamme tai arkemme osalta. Ahdistus voi siis edistää oppimista ja näin ollen myös parantaa suorituskykyä.

Ahdistus ei kuitenkaan takaa, että oppisimme mitään. Se ei myöskään takaa, että suorituskyky paranee. Ahdistus voi pahimmillaan lamata ja estää meitä elämästä elämäämme, jota haluaisimme elää. Ongelmaksi ahdistus muuttuu, kun se esimerkiksi on jatkuvaa, voimakasta tai häiritsevää.

Liiallinen ahdistus voi urheilussa muun muassa:

• rajoittaa elämää

• heikentää suorituskykyä

• hidastaa kehittymistä

• vaikeuttaa palautumista

• viedä iloa urheilusta ja arjesta

• lisätä kokonaispahoinvointia

• 
  

Kun mieli kuormittuu liikaa, kehokaan ei palaudu optimaalisesti. Ja päinvastoin, kun keho on levoton ja ylivirittynyt, mielikään ei pääse lepäämään. Näin siis ahdistunut olotila ruokkii tulkintoja huolista ja huolet taas ahdistunutta olotilaa.

Ahdistukseen voi vaikuttaa

Ahdistuneen olotilan vangiksi ei tarvitse jäädä. Siihen on useita erilaisia apu- ja hoitokeinoja olemassa. Luonnollisesti ensin tulee uskaltaa tarkkailla ja huomata, minkälaisia huolen aiheita mieleen tulee ja minkälaisia kehonreaktioita se aiheuttaa. Epämääräinen ahdistus on hankalampi kestää kuin selkeärajaiset asiat, jotka huolestuttavat.

Kun alkaa tiedostaa omia ahdistusta tuottavia kehiä ja kehäpäätelmiä, seuraava askel on hyväksyminen. Toisin sanoen, voiko hyväksyä itsessään kyseiset kehät. Usein ahdistukseen liittyvät kognitiiviset, emotionaaliset, keholliset ja toiminnalliset kehät toistavat itseään. Tällainen hyväksyvä asenne itseä kohtaan on tärkeä lähtökohta. Ahdistus ei tarkoita heikkoutta – se on inhimillinen kokemus.

Kun asian alkaa hyväksyä, voi myös alkaa tehdä muutoksia. Joillekin on helpompi muuttaa asioita, jotka ennakoivat ahdistusta. Tällaisia on muun muassa arjen rutiinit, palautumisen mahdollisuus ja ikävien tunteiden purkaminen, kun niitä tulee. Mikäli kokee liiallista ahdistusta voi myös kokeilla erilaisia keinoja rauhoittaa itsensä, kuten hengitysharjoituksia. Joillekin auttaa erilaiset kognitiiviset menetelmät, kuten omien ajatusten selkeyttäminen paperille. Joillekin taas sosiaalinen tuki on parasta apua. Toiminnallisetkin keinot voivat olla hyviä, kunhan niissä pystyy huomioimaan kokonaiskuormituksen. Esimerkiksi luonnossa oleilu tai rauhallinen kävely voi auttaa hetkeksi päästämään irti huoliajattelusta.

Mutta kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin. Jos ahdistus alkaa rajoittaa elämää tai urheilua merkittävästi, on tärkeää hakea apua. Kliiniseen urheilupsykologiaan perehtynyt terveydenhuollon ammattilainen, kuten psykologi tai psykoterapeutti voi auttaa löytämään keinoja ahdistuksen kanssa olemiseen ja tilanteen käsittelyyn. Ahdistuksen ei tarvitse antaa pilata omia unelmia, saati elämää tässä ja nyt.

Kirjoittaja Satu Kaski