Tiedämme, että ahdistus on erittäin yleistä urheilussa ja taiteessa. Ahdistus voi olla epämääristä pelkoa tulevasta, se voi liittyä tiettyyn kohteeseen tai kehon tuntemuksiin tai se voi nousta, mikäli ihminen ei kontrolloi itseään ja tekojaan. Diagnostisesti puhummekin yleistyneestä ahdistushäiriöstä, fobiasta, paniikkihäiriöstä, sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä ahdistuksesta tai OCD eli pakkoajatuksiin tai – toimintoihin liittyvästä häiriöstä.
Ahdistus on epämiellyttävää, koska se tuntuu kehossa. Tuntemukset voivat vaihdella rinnan puristuksesta hengityksen salpaantumiseen tai jäykästä olemuksesta kehon velttouteen. Fyysisenä kokemuksena se on siis kivuliasta. Mielessä voi risteillä monenlaisia ajatuksia tyyliin, ”en selviä tästä” tai ”en pärjää”. Tunteena se on epämiellyttävä epävarmuuden, avuttomuuden ja jännityksen sekä pelon sekoitelma. Ahdistus vie ilon, energian ja näkökyvyn kauas. Helposti ahdistus lamaa tai saa välttelemään asioita. Se saa aikaan, että tulevaisuus voi näyttäytyä näköalattomana. Maisema edessä kaventuu, vaikka kuinka järki sanoisi muuta. Noidankehät ja toimimatonta ratkaisuyritystä ylläpitävät silmukat, jotka liittyvät ahdistukseen, aiheuttavat myös häpeää ja epäonnistumisen kokemusta, tyyliin ”Pitäisihän minun tämän tunteen kanssa pärjätä” tai ”älä nyt ole tyhmä ja tuosta ahdistu”.
Ahdistus voi nousta monesta eri syystä. Syyt ahdistuksen tunteeseen voivat olla sisäisiä tai ulkoisia: ”en selviä kaikista asioista, joita elämässäni on”, ”en pärjää tuntemusteni kanssa”, ”nuo eivät hyväksy minua” tai ”en kestä tätä” ovat tyypillisiä ajatuksia ahdistuneella. Tulevaisuus, oma pärjääminen tai tietynlaiset tilanteet voivat huolestuttaa. Joskus huoli voi kohdistua myös muihin ihmisiin tai maailman menoon.
Ahdistukseen on paljon kehitetty niin kutsuttuja omahoitokeinoja. Niissä tyypillisesti pyritään normalisoimaan tunne ja ajatus yhteys. Lisäksi niissä autetaan maadoittumaan ja vähintään sietämään epämiellyttävää kehontuntemusta. Lohduttavat lauseet, tyyliin ”tämä on epämiellyttävää, mutta tämä menee ohi”, voivat auttaa ahdistuksen kanssa kamppailevaa.
Riippuen ahdistuksen kohteesta ja syystä itsehoitokeinot vaihtelevat. Aina ne sisältävät elementtejä, joissa käsitellään
- Kehon tuntemuksia (esim. rauhoittaminen, hengittäminen, huomion suuntaaminen)
- Ajattelurakenteita (esim. ajatusten tutkiminen ja hyväksyminen, mentalisaatio)
- Tunteita (esim. ahdistukseen liittyvät tunnekokemukset, asteikot tunteille)
- Käyttäytymistä (esim. mitä tehdä välttelyn sijaan)
Aina itsehoitokeinot eivät auta. Tällöin olisi hyvä, jos olisi tiedossa paikka, johon voi ottaa yhteyttä. Joskus jo muutaman kerran keskustelu ja ahdistukseen sekä sen juurisyihin tutustuminen voi auttaa. Harva meistä täysin ahdistuksetonta elämää saa viettää, mutta syvä ymmärrys ja hyväksyntä sen suhteen, mitä ahdistukseen liittyy, voi antaa väljyyttä ja vahvistaa omaa pystyvyyden tunnetta sen suhteen, että eteen tulevien asioiden kanssa voi elää ja niiden kanssa pärjää.
Kirjoittaja Satu Kaski
Comments