Mielenterveysongelmat urheilussa

Mielenterveysongelmien yleisyydestä urheilussa tiedetään jo paljon. Esimerkiksi masennusta ja ahdistusta ilmenee urheilijoilla yhtä paljon kuin ei urheilevilla. Syömishäiriötä sen sijaan ilmenee urheilevilla enemmän kuin ei-urheilevilla. Mielenterveysongelmat ja häiriöt ovat osa ihmisten elämää, myös urheilussa.

Urheilussa on useita eri riskitekijöitä, jotka ovat yhteydessä mielenterveysongelmiin. Se tiedetään, että urheiluun liittyvät vaateet, kuten kova kilpailu ja suorituspaine lisäävät riskiä myös henkiseen pahoinvointiin. Lisäksi urheiluun liittyvä turvattomuus, kuten loukkaantumisriski ja epävarmuus tulevaisuudesta, voivat lisätä riskikerrointa mielenterveyden ongelmiin. Myös urheilijan identiteetin liiallinen sitoutuminen vain urheiluun ja siinä pärjäämiseen voi altistaa henkiselle pahoinvoinnille. Urheilussa myös epäasiallinen ja vastuuton toiminta on yhteydessä henkiseen pahoinvointiin.

Mielenterveysongelmiin vaikuttaa aina useita eri tekijöitä, joten suoraviivainen ja yksinkertainen syyseuraus suhde ei kerro koko totuutta. Mutta karrikoiden voitaneen sanoa, että mitä enemmän niin määrällisesti kuin ajallisesti, laajalla rintamalla ja kokonaisvaltaisesti riskitekijät kasautuvat, sen todennäköisempää henkinen pahoinvointi on. Lienee hyvä myös muistaa, että kaikki urheilijoiden kokemat mielenterveysongelmat eivät johdu urheilusta. Joillekin urheilu on voinut olla se pelastava voimavara, joka on auttanut elämän karikoissa. Yhtä lailla ihmisen mukana urheiluun voi myös tulla henkinen pahoinvointi muualta – se vain heijastuu ja näkyvän peilipinnan urheilussa. Vaikka suoraviivaisia syyseuraus suhteita on vaikea tehdä, kannattaa kuitenkin pyrkiä hahmottamaan ihmisen elämän kokonaiskenttä, jos hän kärsii mielenterveysongelmista.

Esimerkiksi

-       Elämänhistoria ja tämän hetken kärsimykseen yhteydessä olevat tekijät

-       Tavat ja keinot, joilla on pyrkinyt auttamaan itseä

-       Laji ja sen vaatimukset

-       Urheilun merkitys itselle

-       Urheiluun liittyvät kokemukset, kuten esimerkiksi ihmissuhteet ja niiden koettu toimivuus

-       Persoonallinen tapa hahmottaa maailma ja itse

Urheilussa ei voida suojella mielenterveysongelmilta, mutta niihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan. Tällainen työ edellyttää toimia niin urheiluorganisaatioilta kuin yksittäisiltä toimijoilta. Esimerkiksi urheilussa avoin keskustelu siitä, mitä mielenterveysongelmat tarkoittavat ja mitä niille voidaan tehdä, vähentää leimaa ja alkaa asettaa henkistä terveyttä fyysisen terveyden rinnalle. Yksittäisissä urheiluorganisaatioissa voidaan rakentaa toimintamalli, mitä varhainen puuttuminen käytännössä on. Toimintamalli jalkautuu käytäntöön vasta, kun voidaan todentaa esimerkiksi, kuka puuttuu ja miten, mikäli huoli herää. Monesti tällaisissa toimintamalleissa urheilusta niin kutsutusti saattaen siirretään urheilija asianmukaisen avun piiriin. Urheilija voi toki itse myös auttaa ja tukea itseään. Esimerkiksi rakentamalla arjen niin, että tasapaino urheilun ja muun elämän, suorittamisen ja levon, itsensä ylittämisen ja realististen tavoitteiden välillä on mahdollista. Etupäässä me ihmiset tarvitsemme toisiamme: tukea ja apua. Yksikin ihminen, jonka tietää tukevan itseä 100 % varmuudella omissa heikoissa hetkissä, on suuri turva, jos ja kun mielen kanssa on solmussa.

Valitettavasti mielenterveys ongelmiin ei ole vippaskonstia. Mutta niihin saa apua. Mikäli omat apukeinot tai urheilussa tarjolla olevat keinot eivät riitä, kannattaa hakea apua esimerkiksi urheiluun perehtyneeltä psykoterapeutilta. Avun hakeminen ei ole heikkouden merkki vaan kertoo siitä, että ihminen välittää itsestään. Psykoterapeuttinen apukaan ei tarkoita, etteikö tuskaa voisi olla, mutta sen avulla voi saada omaa ”mielen sietoikkunaa suuremmaksi” ja ”uusia oivalluksia”, joiden avulla henkinen kärsimys lievenee. Tällöin joustavuus asioiden, ilmiöiden, tapahtumien ja kokemusten suhteen kasvaa.

Kirjoittaja Satu Kaski