Kehonkuvahäiriö – mistä kyse ja mitä voi tehdä?

Keho dysmorfisella häiriöllä (BDD) tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen alkaa vihata omaa ulkonäköään. Hän alkaa tarkkailemaan omaa ulkonäköään. Usein tämä tarkkailu on pakonomaista. Hän voi esimerkiksi peilata itseään useampia kymmeniä kertoja vuorokaudessa. Peiliin katsomisessa huomio kiinnittyy siihen yhteen kohtaan, joka häiritsee. Se tuntuu vievän kaiken huomion- jos ei aina niin erittäin usein.

Oman kehonkuvan häiriö voi näkyä urheilussa myös niin, että harjoittelusta tulee pakonomaista tai se on liian yksipuolista. Varsinkin taitolajeissa, kuten taitoluistelu, voimistelu ja tanssi, jossa suorituksia arvioivat tuomarit, kehonkuvan häiriö voi aktivoitua. Yhtä lailla kehonrakennus ja lajit, joissa kehoa muokataan, pitävät sisällään BDD:sta kärsiviä ihmisiä.

Nykymaailmassa ennen kaikkea naisurheilijat saattavat saada armotonta kritiikkiä esimerkiksi ulkonäöstään, mikä voi lisätä riskiä kehonkuvan häiriöille. Kehonkuvan häiriöihin sekoitetaan helposti syömishäiriöt, johtuen ihmisen tavasta oireilla.  Joskus voi olla vaikeaa erottaa, mistä on kyse, kun ihminen puhuu ”paksuista reisistä”, ”Pömpöttävästä vatsasta” ja siitä, miten hän tekee ekstratreeniä ja huolehtii ylimitoitetun tarkasti ruokavaliostaan.  Kehonkuvan häiriöön liittyy usein pakko-oireinen häiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko sekä jo edellä mainitut syömishäiriöt.

Kehonkuvaan liittyvä häiriö johtaa usein siihen, että ihmisen elämä typistyy tämän tietyn häiritsevän kehon osan tarkkailuun: se toimii peilipintana kaikelle. Se tuottaa häpeää ja ihmisen on vaikea olla tilanteissa, joissa tämä kehon osa näkyy.  BDD voi johtaa myös siihen, että sosiaalisista tilanteita tulee vaikeita, koska BDD:stä kärsivä ihminen kokee, että hänen ulkonäköään arvostellaan kaikkialla. Tällöin sillä voi olla isokin vaikutus kilpailusuorituksiin tai esiintymisiin. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että ihminen alkaa turvautua esimerkiksi plastiikkakirurgiaan. Ei ole harvinaista, että tällainen kirurginen lopputulos ei miellytä, jolloin kirurgisia toimenpiteitä uusitaan ja uusitaan.

Mikä avuksi?

Mikäli BDD on lievänä ilmenevää, erilaiset omahoito-ohjelmat voivat auttaa. Vaikeammissa tapauksissa suositellaan kuitenkin psykiatrista sekä psykoterapeuttista apua. Psykoterapiassa harjoitellaan muun muassa joustavaa ajattelua, tunnekokemusten kanssa olemista ja asioiden käsittelyä. Kognitiivisessa psykoterapiassa käytetyt altistusharjoitukset sekä ydinuskomusten tunnistaminen ja käsittely on todettu auttavan asiakkaita.

Voit pohtia alla olevia kysymyksiä, mikäli koet kehoosi liittyvää häiritsevyyttä:

-          Kun huomaat, että mieleesi tulee inhoa jotakin kehon osaasi kohtaan, miten kykenet olemaan tunnekokemuksesi ja ajatustesi kanssa, ilman että jätät tekemättä sitä, mitä olit ajatellut tehdä?

-          Pystytkö olemaan esim. peilaamatta, peittämättä tai välttelemättä tilanteita, huolimatta BDD liittyvistä ajatuksistasi?

-          Tunnistatko, mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi tärkeitä? Miten saat huolehdittua niistä, huolimatta huoli- ja inhoajatuksistasi omaa kehoasi kohtaan?

-          Voitko puhua omasta häiritsevästä suhtautumisesta toiselle, vaikka se pelottaisi ja tuntuisi, että toinen ei ymmärrä?

Mikäli yllä oleviin kysymyksiin liittyen huomaat, että vastauksesi oli enemmän ”en kykene”, sinun kannattaa hakea apua. BDD on apua saatavilla.

Kirjoittaja Marko Kuukasjärvi ja Satu Kaski