Elämä ei kysy lupaa- elämäntilannekriisit urheilussa

Kaikki meistä kohtaavat elämässä vastoinkäymisiä ja tilanteita, jotka nostattavat voimakkaita, usein vaikeilta tuntuvia tunteita. Urheilu itsessään voi tuottaa kriisejä esimerkiksi loukkaantumisten, epäonnistumisten, taloudellisten vaikeuksien tai uran lopettamisen tai sen äkillisen päättymisen muodossa.

Urheilun ulkopuoliseen elämäntilanteeseen liittyviä kriisejä voivat olla esimerkiksi ero, läheisen vakava sairastuminen tai kuolema, ei-toivottu lapsettomuus, onnettomuus tai joku muu vaikea, äkillinen muutos elämäntilanteessa tai ihmissuhteissa. Nämä tilanteet eivät kysy lupaa tai sopivaa ajankohtaa, ja saattavat tapahtua joskus urheilu-uran kannalta hankalaan aikaan, kuten ennen tärkeitä kisoja tai kesken kilpailumatkan.

Kaikki elämäntilanteeseen liittyvät kriisit eivät ole traumaattisia tapahtumia, vaikka niihin voi liittyä hyvin vaikeita tunteita ja tilapäisiä vaikutuksia toimintakykyyn. Kriisiä voisi kuvailla yllättäväksi, elämää muuttavaksi, turvallisuuden tunnetta horjuttavaksi ja sopeutumista vaativaksi tilanteeksi, josta ihminen usein kuitenkin selviää omien voimavarojensa ja esimerkiksi läheisten tuen avulla. Traumalla tarkoitetaan psyykkisen sietokyvyn ylittävää, erittäin järkyttävää tapahtumaa, joka tuottaa voimakkaita oireita, kuten ahdistusta, takaumia, toimintakyvyn häiriöitä ja välttämiskäyttäytymistä traumaattiseen tapahtumaan ja siitä muistuttaviin asioihin liittyen. Siihen, miten ihminen kokee tapahtuneen ja kuinka voimakkaita oireita hänelle asiasta muodostuu, vaikuttavat itse tapahtuman lisäksi ihmisen omat ominaisuudet, kuten kyky käsitellä tilannetta, aiemmat elämänkokemukset ja opitut selviytymiskeinot, tukiverkostot sekä tilanteessa koettu mahdollinen pelko ja avuttomuus ja niiden voimakkuus.

Elämäntilannekriiseistä voi usein selviytyä tunnistamalla ja tunnustamalla tapahtunut, käsittelemällä siihen liittyviä ajatuksia ja tunteita, tukeutumalla toisiin ihmisiin, kuuntelemalla omia tarpeitaan ja antamalla itselleen tilaa ja aikaa toipua ja pikkuhiljaa sopeutua kohti uutta elämäntilannetta. Urheilussa esimerkiksi mahdollisuus keventää tarvittaessa harjoittelua, puhua avoimesti tilanteesta, sen herättämistä tunteista ja vaikutuksista esimerkiksi omaan suorituskykyyn ja keskittymiseen valmentajan ja esimerkiksi joukkueen kanssa yleensä tukee sopeutumista ja auttaa eteenpäin.

Joskus ihminen voi kokea kuitenkin houkutusta siirtää tapahtuma ja sen vaikutukset syrjään mielestä. Mieleen voi tulla ajatuksia siitä, etten ”ehdi käsitellä tätä nyt, tärkeät kisat ovat tulossa”, ”käsittelen tämän sitten kilpailukauden ulkopuolella” tai esimerkiksi ”ei asialle mitään voi, turha murehtia ja eteenpäin”. Tapahtuneeseen saattaa liittyä myös vaikeita tunteita, kuten häpeää ja syyllisyyttä, jotka estävät avoimuutta ja toisiin tukeutumista. Välttäminen on houkuttelevaa, koska se toimii hetkellisesti – pidemmällä tähtäimellä se on kuitenkin mahdotonta, ja ikävät tunteet ja tapahtumat saattavat tunkeutua mieleen esimerkiksi kesken suorituksen.

Se, mistä emme ole tietoisia tai mitä yritämme painaa pois, alkaa usein ennemmin tai myöhemmin hallita mieltämme ja suoriutumistamme. Psyykkinen kuormitus ja stressi vaikuttavat myös kehoon ja voivat näkyä esimerkiksi univaikeuksina, palautumisen haasteina, muutoksina ruokahalussa ja suorituskyvyssä. Sekä inhimillisen kärsimyksen välttämiseksi että myös omien urheilullisten tavoitteiden näkökulmasta on tärkeää, ettei psyykkisen stressin vaikutuksia sivuuta ja jätä huomiotta, vaan ne kohtaa avoimesti ja pyrkii sopeuttamaan toimintaa tilanteen vaatimalla tavalla.

Vaikeita tilanteita elämässä ei voi välttää ja meistä jokainen joutuu niitä joskus kohtaamaan. Vaikeudet vaikuttavat meihin hyvin eri tavalla riippuen muun muassa itse tapahtumasta, aiemmista elämänkokemuksista, henkilökohtaisesta resilienssistä (psyykkinen joustavuus ja palautumiskyky, kyky selviytyä vastoinkäymisistä) ja sosiaalisesta ympäristöstä, jossa elämme.

Kriisin kohdatessa on tärkeää

• Tunnistaa ja tunnustaa tilanne ja sen aiheuttamat tunteet, ajatukset ja vaikutukset toimintakykyyn ja esimerkiksi kehon vireystilaan (ylivireys tai lamaantuminen, univaikeudet, vaikutus palautumiseen)

• Kertoa avoimesti tapahtuneesta ja omasta voinnista valmentajalle ja mahdollisille joukkuetovereille, mahdollisuudet sopeuttaa harjoittelua oma vointi huomioiden, mahdollistaa myös sosiaalisen tuen

• Pitää huolta omista perustarpeista, kuten säännöllisestä syömisestä, palautumisesta ja ihmissuhteista

Jotta edellä mainitut asiat ovat mahdollisia, on tärkeää, että urheilijan ja valmentajan suhde sekä urheilun toimintaympäristö on avoin ja turvallinen, jossa on mahdollista ottaa puheeksi myös vaikeita asioita ja näihin suhtaudutaan osana elämää ja urheilua. Joskus omat selviytymiskeinot ja lähipiirin tuki eivät riitä vaikean tilanteen käsittelyssä ja sopeutumisessa, vaan on tärkeää hakeutua ammattiavun piiriin elämäntilannekriisien kohdatessa.

Esimerkiksi silloin, kun

• Tapahtuma on ollut erityisen järkyttävä ja ylittänyt psyykkisen sietokyvyn (traumaattinen tapahtuma)

• Oireilu on voimakasta ja vaikuttaa toimintakykyyn heikentävästi

• Univaikeudet pitkittyvät

• Jatkuva ylivireystilan tai lamaannus

• Huomaa imua välttämiseen ja tapahtuman ja sen aiheuttamien tunteiden poistyöntämiseen

• Vaikeus tukeutua läheisiin, yksin jääminen psyykkisesti tapahtuneen kanssa

• Tapahtuma aiheuttaa voimakasta häpeää tai syyllisyyttä

Omaa psyykkistä palautumiskykyä ja psyykkistä joustavuutta voi myös vahvistaa ja työstää jo ennen kuin joutuu elämässään kohtaamaan erityisen vaikeita tapahtumia. Psyykkisen valmentajan tai urheilupsykologin kanssa voi lisätä itsetuntemusta liittyen omiin selviytymiskeinoihin ja tapoihin suhtautua omiin tunteisiin ja ajatuksiin sekä rakentaa tasapainoisia ja mielenterveyttä tukevia, omien arvojen mukaisia käyttäytymismalleja. Resilienssin vahvistamisesta on hyötyä sekä urheiluun liittyvien vastoinkäymisten ja epäonnistumisien käsittelyssä kuin muissa elämäntilannekriiseissä ja vaikeuksissa. Tärkeintä on, ettet jää yksin.

Kirjoittanut Sari Siltanen