Tutkimuksista tiedämme, että huippu-urheilu ura voi altistaa erilaisille mielenterveyden ongelmille. Tiedämme myös, että jo uransa päättäneet urheilijat voivat voida todella pahoin henkisesti. Esimerkiksi riippuvuudet, masennus ja ahdistusoireet eivät ole harvinaisia entisille urheilijoille. Luonnollisesti oma lukunsa on urheilijat, joilla on uran aikana sattunut useampia päänvammoja. Heillä on todistetusti suurempi riski myös mielenterveysongelmille.
Tiedämme myös, että uran saavutukset suhteessa siihen, mitä panosti ja mitä odotti saavuttavansa vaikuttaa siihen, miten omaa uraa arvioi ja miten tyytyväinen siihen on. Tyytyväisyyteen vaikuttaa myös se, miten ura päättyi: suunnitellusti vai äkkiarvaamatta, esimerkiksi loukkaantumiseen. Toki myös sillä on merkitystä, onko urheilu-uran päättymiseen valmistautunut. Tyytyväisyys arvioinneilla on merkitystä, koska ne vaikuttavat sivukautta myös henkiseen terveyteen.
Yhtä lailla tiedämme, että on paljon urheilijoita, jotka voivat hyvin ja ovat löytäneet polkunsa urheilu-uran jälkeen. Yksiselitteistä vastausta siihen, miksi joku voi pahoin ja joku hyvin, ei ole. Tiedämme kyllä riskitekijöitä, joita kohdatessaan urheilijan kannattaa hakea apua ja tukea. Tällaisia ovat muun muassa loukkaantumiset, epäasiallinen kohtelu ja uran aikaiset sietokyvyn ylitykset.
Jokaisen urheilijan uraan mahtuu onnistumisia, upeita muistoja ja kohtaamisia. Jokaisen urheilijan uraan mahtuu myös pettymyksiä, raadollista työtä, joka ei aina tuota haluttua tulosta ja tiukkoja valintoja, jotka voivat harmittaa jälkikäteen.
Henkiseen valmentautumiseen kuuluu nykyään jo urheilu-uran päättymisen suunnittelu ja siihen valmistautuminen. Valmistautuminen on tärkeää, vaikka se ei tarkoita, etteikö uran päättymiseen voisi liittyä psykologista kipua tai henkisen terveyden haasteita.
Uran päättymiseen liittyviä teemoja ovat muun muassa: mitä muuta elämässä on kuin urheilu? Mitä teen, kun urheilu-ura päättyy? Millaisia mielenkiinnon kohteita itselläni on? Millainen tukiverkosto minulla on? Millainen on sosiaalinen verkostoni? Mitä koulutusta minulla on nyt ja mitä toivon, että minulla on, kun urheilu-ura päättyy? Mitä herättää urheilu-uran päättymisen pohtiminen?
Kun urheilu-ura on päättynyt, jokaisen urheilijan olisi hyvä tehdä jonkinlainen tilinpäätös. Tällöin keskeisiä kysymyksiä on, mitä ura antoi minulle? Mitä sain itselleni? Mitä jään kaipaamaan? Miten tyytyväinen olen uran päättymiseen? Miten tyytyväinen olen uraani? Mitä annoin itse urheilulle? Jotta voin jatkaa elämääni, mitä tarvitsisin?
Joskus oma reflektio ei riitä, vaan tarvitaan apua. Joissain seuroissa onkin jo mahdollista keskustella urheilupsykologin kanssa uran päättymiseen liittyvistä teemoista, kun ura päättyy. Tällaiset niin kutsutut lähtöhaastattelut ovat tärkeitä paikkoja myös tarkistaa, ettei urheilija jää kantamaan mitään sellaista, mikä on turhaa.
Joskus tarvitaan pidempiaikainen tuki, jotta ihminen pääsee uudelleen jaloilleen. Luopuminen voi olla tuskallinen prosessi. Tyhjyys, aikatauluttomuus, identiteetin uudelleen muotoutuminen ja kuljetun polun kokemusten työstäminen voi olla todella rankkaa. Edellä mainittu ja suru menetetystä ei ole kuitenkaan psykiatrinen ongelma, vaan luonnollinen psykologinen ilmiö. Käsittelemättä jättäminen voi kuitenkin johtaa pahimmillaan henkisen terveyden ongelmiin.
Kun ura loppuu, välitä itsestäsi ja hae apua. Kun urheilijan ura loppuu, välitä hänestä ja siirrä saattaen avun piiriin.
Kirjoittaja Satu Kaski
Comentarios