Urheilupsykoterapia – mistä kyse?

Meiltä usein kysytään, mitä urheilupsykoterapia tarkoittaa ja miten se eroaa psykoterapiasta? Ensinnäkin psykoterapia on psykoterapeutin pätevyyden omaavan henkilön antamaa kuntoutushoitoa mielenterveyden ongelmiin. Psykoterapeutti on nimikesuojattu ja hän on saanut lainsäädännössä määritellyn koulutuksen. Psykoterapeutin viitekehys voi olla esimerkiksi kognitiivinen, psykodynaaminen tai ratkaisukeskeinen.

Yleisesti ottaen psykoterapian tavoitteena on tavalla tai toiselle (riippuen viitekehyksestä ja psykoterapeutin orientaatiosta) lieventää kärsimystä, jota mielenterveysongelmat tuovat. Tavoitteena on myös tukea ja auttaa asiakasta itse löytämään omia voimavaroja, lieventämään omaa tuskaa potentiaalisissa tulevissa koitoksissa sekä vahvistaa valmiuksia ratkoa itse mahdollisia ongelmia.

Urheilupsykoterapia on kuntoutushoitomuoto, jossa edellä mainitun psykoterapian lisäksi huomioidaan ja ymmärretään urheilumaailman realiteetit ja kulttuuri. Urheilupsykoterapiassa keskiössä on ihminen ”urheilija identiteetin” takana, mutta siinä otetaan huomioon urheilu vahvana osana ihmisen elämää.

Mitä kaikkea on siis huomioitava?

Urheilussa – varsinkin huippu-urheilussa – vaateet ovat kovat ja suorituspaineita sekä odotuksia voi olla todella paljon. Nämä vaateet ja paineet sekä odotukset voivat kuormittaa aiheuttaen oirehdintaa sinänsä, mutta myös värittävät olemassa olevaa mielenterveyden problematiikkaa. Ei ole harvinaista, että vaatimukset ja odotukset sisäistyvät määrittäen urheilijaa itseään. Tämä on tärkeää osata erotella ja toisaalta tunnistaa urheilupsykoterapiassa.

Urheilulajiin voi liittyä paljon uskomuksia ja käsityksiä, millainen on niin kutsutusti hyvä urheilija. Käsitykset voivat vaikuttaa siihen, miten urheilija näkee itsensä ja miten hän toimii. Esimerkiksi lajeissa, joissa korostuu kehon ulkonäkö tai paino, urheilija voi alkaa suhtautua kehoon tai painoon liian kriittisesti ja se määrittää kaiken olemisen ja tekemisen. Tai lajeissa, joissa urheilijan vahvuus määrittyy kovuutena, johon herkkyys ja epävarmuus eivät kuulu, henkisen terveyden heikkeneminen voi näkyä somaattisina oireina. On tärkeää, että psykoterapeutti tunnistaa ja osaa ymmärtää näiden urheilusta nousevien uskomusten ja käsitysten merkityksen.

Urheilijan elämänrytmi ja paikoin tiukaltakin näyttävä rutiininomainen päivästä toiseen jatkuva toiminta luo turvaa ja selkeyttä. Joskus tällainen voi kaventaa urheilijan toimintamahdollisuuksia ja elämää ylipäätään. Psykoterapeutin on tärkeää osata tutkia ja tukea urheilijan toimintatapoja ja elämää laaja-alaisesti sekä joustavasti ettei hän tulkitse väärin urheilijan tekemiä valintoja.

Joskus urheilijan koko minuus rakentuu urheilun varaan. Tällöin hänen itsetuntonsa ja oman arvon tunteensa on kiinni sen hetkisessä suorituskykyisyydessä ja suorituksessa. Karrikoiden, jos tulos on huono, myös itsetunto horjahtaa.  Psykoterapeutin on tärkeää tunnistaa tämä dynamiikka ja osata tukea urheilijaa erottamaan itsensä urheilutuloksista.

Lienee tärkeää myös muistuttaa, että mielenterveyden ongelmat eivät aina liity urheiluun. Urheilu voi olla myös paikka, jossa ihminen kokee olevansa vapaa elämänsä ongelmista. Psykoterapeutin onkin oleellista kyetä hahmottamaan kokonaisuus. Urheilupsykoterapia ei tarkoita vain ongelmien korjaamista, vaan myös kasvua, kehitystä ja lupaa nauttia valinnoista, joita urheilussa tekee.

Kirjoittaja Satu Kaski