Huipputulosta tekevissä tai siihen pyrkivissä yhteisöissä peräänkuulutetaan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Avoimuuden katsotaan lisäävän luottamusta ja luovuutta. Läpinäkyvyys vahvistaa turvallisuutta, koska yhteisössä tiedetään, miten asiat päätetään ja mitkä ovat keskeiset periaatteet ja toimintatavat. Tärkeitä asioita, mutta mitä niillä tarkoitetaan taiteen alalla ja urheilussa?
Taiteen ja urheilun aloilla puhutaan siitä, miten tärkeää olisi muun muassa tietää, mikä on oma asema, mitä tulisi kehittää, jotta voisi saada haluamansa aseman ja mitkä ovat näiden päätösten kriteerit. Avoimuuteen kuuluu, että ihminen saisi edellä mainitut tiedot käyttöönsä. Kun kriteerit ovat avoimia ja läpinäkyviä, ihmisten on helpompi suhtautua päätöksiin.
Suurin haaste piilee avoimuuden ja läpinäkyvyyden kääntöpuolella. Esimerkiksi taiteellinen johtaja ei mitenkään pysty aukottomasti perustelemaan, että valitsi taiteilija A:n B:n sijaan. Hän jättää aina ”taiteellisen päätöksen” taakse paljon tulkintaa. Samoin tekee valmentaja, joka jättää kokoonpanosta pois urheilijan, joka on erinomainen, mutta toinen ”tuntuu istuvan” haluttuun rooliin paremmin. Vaikka avoimuus ja läpinäkyvyys ovat yleisiä arvoja ja toimintaperiaatteita urheilussa ja taiteessa, niiden paikkansapitävyys saa kolhuja aina, kun liikutaan rajamaastossa.
Harva huipputulosta tekevässä tai siihen pyrkivässä maastossa uskaltaa ääneen sanoa, että avoimuus ja läpinäkyvyys on itse asiassa avointa ja läpinäkyvää vain niille, jotka valtaa käyttävät ja päätökset tekevät. Ei ole helppoa sanoa toiselle, että teki päätöksen vain tunnepohjalta tyyliin: ”tykkään tuosta enemmän” tai ”hän näyttää paremmalta” saati ”koen sinut hankalana, kun nostat esille ikäviä asioita, siksi en valinnut sinua”.
Toisaalta tiedämme, että avoimuus ei synny, mikäli asioista ei uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä. Läpinäkyvyys edellyttää suurta vaivannäköä ja halua kohdata ”ei-valitun” pettymys. Sanonta Kauneus on katsojan silmässä, pätee myös tässä. Se, että valmentaja tai taiteellinen johtaja ei valinnut kyseistä taiteilijaa tai urheilijaa, ei tarkoita, etteikö joku toinen samassa asemassa oleva olisi voinut valita.
Hankaluutta avoimuuden ja läpinäkyvyyden suhteen tuo myös se, että valtaa pitävien toimintaa ei uskalleta arvostella, koska sen pelätään johtavan oman aseman heikkenemiseen. Jos asioista valittaa liian suureen ääneen, voi olla, että jatkossa ei tule enää valituksi mihinkään, ainakaan Suomessa. Ja kääntäen, vaikka esimerkiksi taiteellinen johtaja tai päävalmentaja toivoisi avoimuutta ja palautetta itselleen, moni taiteilija ja urheilija kokee, ettei ihan avoin kannata olla, jos haluaa jatkaa uraansa kyseisen ihmisen alaisuudessa.
Vaikka avoimuus ja läpinäkyvyys ovat hankalia toteuttaa käytännön työssä ”avoimesti ja läpinäkyvästi”, niiden eteen kannattaa ponnistella. Ponnistelu tuottaa pitkässä juoksussa tulosta. Ääneen puhuminen, asioiden sanoittaminen ja toisen tunteen vastaanottaminen johtavat jo pitkälle. Tosiasiassa kaikki eivät voi olla esittämässä pääroolia samaan aikaan eikä joukkueen kokoonpanossa voi olla kaikki urheilijat yhtä aikaa. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, etteikö urheilija tai taiteilija olisi tehnyt omaa työtään hyvin. Parhaimmillaan avoimuus voi tuoda oman oloon autuutta: se on rehellistä puhetta itselle siitä, mitä on tehnyt.
Joskus auttaa, kun käy läpi esimerkiksi alla olevia kysymyksiä:
- Miten olen harjoitellut? Tekisinkö samalla tavalla, jos olisin kokoonpanossa?
- Miten olen perustellut valinnat?
- Jos vertaan itseäni toisiin, mitä opittavaa itselläni on muilta?
- Miten olen suhteessa siihen, mikä on asemani ja paikkani sekä siihen, kuka esiintyy/pelaa/kilpailee?
- Miten osaan suojata itseni liiallisilta kolhuilta ja psykologiselta kivulta?
- Miten otan vastaan toisen psykologisen kivun?
- Millaista tukea minulla on itselleni?
Kirjoittaja Satu Kaski
Comments