Kun kilpailu jatkuu vielä kilpailujen jälkeen - mitä some tekee urheilijan mielelle?

Karrikoiden voidaan sanoa, että urheilija ei kilpaile enää vain kentällä, radalla tai hallissa, vaan myös somessa huomiosta. Sama kilpailu koskee toki kaikkia somessa toimivia: kuinka moni luki tai katsoi julkaisuni? Miten mainostan itseäni olematta liian ”tyrkky”? Miten tuon itsestäni sopivasti haavoittuvuutta, kepeyttä ja varmuutta esille? Tulinko ja tulenko huomioiduksi? Parhaimmillaan some auttaa ja tukee näkyvyyden, yhteyden ja kumppanuuden luomisessa, pahimmillaan se luo rinnakkaistodellisuuden, joka vie kaiken ajan ja energian.

Sosiaalinen media, kuten Instagram, Facebook, LinkedIn, TicTok ja YouTube, tarjoavat urheilijoille parhaimmillaan mahdollisuuden näkyvyyteen, hyviin sponsorisopimuksiin ja taloudelliseen turvaan. Sen lisäksi sosiaalinen media tarjoaa paikan kuulua johonkin, saada tukea itselle sekä tunteen emotionaalisesta yhteydestä: ”en ole yksin asiani kanssa”. Se on myös nopea ja hyvä viestintäväline. Se on myös paikka brändätä itsensä: millainen on ja mitä haluaa ilmaista itsestä. Yhtä lailla some voi luoda painetta, turhaa stressiä ja vertailua sekä sitä kautta mielenterveysongelmia.

Tutkimusten mukaan sosiaalisen median käytön vaikutus urheilijan mieleen voi olla positiivista tai negatiivista. Tutkimuksissa on todettu, että somen käyttö yhdistyy urheilijoilla muun muassa sosiaaliseen tukeen ja yhteisöllisyyteen, mutta myös stressiin, ahdistuneisuuteen, omaan kielteiseen kehonkuvaan ja uupumukseen. Positiiviset vaikutukset liittyvät useimmiten urheilijoiden aktiivisuuteen ja omaehtoisuuteen. Esimerkiksi oman itsen rehellinen ja autenttinen esittäminen voi vaikuttaa myönteisesti minäkäsitykseen. Yhtä lailla vallitseviin epäoikeudenmukaisuuksiin ja ongelmiin kantaa ottaminen voi vahvistaa käsitystä itsestä vastuullisena toimijana.  Erityisolosuhteissa, kuten koronavirus aikaan some oli monelle myös pelastus yksinäisyydeltä ja liialliselta ahdistukselta.

Sen sijaan somen kielteiset vaikutukset liittyvät ennen kaikkea sosiaaliseen vertailuun ja ajankäyttöön – tai oikeastaan niistä johtuviin ongelmiin. Sosiaalinen vertailu altistaa niin kehonkuvan, syömisen kuin itsearvostuksen ongelmille. Somemaailma on aina täynnä idealisointia. Urheilija voi passiivisesti selata kuvia ja sisältöjä toisen onnistumisista, urheilijamaisesta elämäntavasta ja kehosta, hyvistä sponsorisopimuksista sekä upeasta elämästä ylipäätään. Omiin somepäivityksiin voi myös liittyä ikävää kommentointia, omien suoritusten ja päivitysten analysointia sekä arvostelua. Tämä voi olla todella ahdistavaa ja altistaa mielenterveyden ongelmille.

Lisäksi sosiaalinen media on rakennettu niin, että sisältövirtaus on loputonta. Niinpä siihen voi huomaamatta upottaa aikaresursseja useita tunteja päivässä. Sen lisäksi, että sosiaalinen vertailu tuottaa ongelmia, sitä tuottaa myös käytetty aika. Urheilijoilla esimerkiksi somen käyttö on yhteydessä unihäiriöihin. Iltaisin puhelimen somekanavien skrollaus estää rauhoittumisen ja unen tulon jo sinänsä, mutta myös negatiivisten emotionaalisten vaikutusten takia rauhoittuminen voi estyä.

Vaikka pitkäaikaistutkimuksia ei ole ja tutkimuksiin liittyy paljon ratkaisemattomia haasteita, lienee hyvä ymmärtää sosiaaliseen mediaan ja virtuaalitodellisuuteen ylipäätään liittyvät haasteet ja mahdollisuudet. Omassa kliinisessä ja urheilupsykologisessa työssä olen huomannut, että ylipäätään puhelimella olo aika ja sen vaikutukset on tärkeää huomioida yksilöllisesti kunkin ihmisen kohdalla. Se, mikä on jollekin liiallista altistumista, voi olla toiselle niin kutsutusti ok.

Sosiaalisen median käyttöön liittyy siis useita eri puolia. Oleellista onkin kysyä itseltä

-       Seuraanko muita passiivisesti vai olenko itse aktiivinen toimija?

-       Mitä julkaisen ja miksi?

-       Miten arvioin lyhyen ja pitkän tähtäimen hyödyt itselle?

-       Miten arvioin lyhyen ja pitkän tähtäimen haitat itselle?

-       Miten paljon aikaa ja energiaa some vie päivässä?

-       Voinko olla ilman somea iltaisin?

Kirjoittaja Satu Kaski