”Mikä se psykoterapeuttikoulutus oikein on?”, ”Miten psykoterapiaa opiskellaan?”, ”Mitä se koulutuspsykoterapia oikein on?” Kuka sun vastaanotolle voi hakeutua ja miten?”, ”Onko urheilijoiden terapia jotenkin erilaista, kuin muiden?”,” Miksi urheilijoille ylipäätään on omia terapeutteja?”
Tässä kysymyksiä, joihin olen törmännyt toistuvasti syksyn aikana aloitettuani 4-vuotisen psykoterapeuttikoulutuksen Jyväskylän yliopistossa. On ollut ilo huomata, kuinka paljon opiskeluni on herättänyt uteliaisuutta ja kiinnostusta asiakaskunnassani, joka koostuu pääasiassa kilpa- ja huipputason urheilijoista. Samalla kysymykset ovat saaneet minut pohtimaan, kuinka vähän eri terapiamuodoista ja niiden saatavuudesta edelleen tiedetään. Kysymysten innoittamana päätin avata aihetta oman kouluttautumiseni näkökulmasta ja vastata samalla selkokielisesti kysymyksiin, joita ehkäpä juuri sinä siellä ruudun ääressä saatat pohtia.
”Mikä se psykoterapeuttikoulutus oikein on?”
Aloitetaan ensin lyhyesti aivan perusinfolla. Psykoterapeuttikoulutus on yliopistojen alaisuudessa järjestettävä, noin 3,5–4 vuotta kestävä sote-alan ammattilaisille suunnattu lisäkoulutus, joka valmistaa kouluttautujan toimimaan Valviran laillistamana psykoterapeuttina. Psykoterapeutti on Suomessa suojattu ammattinimike, jota saa käyttää vain asianmukaisesta koulutuksesta valmistunut ammattilainen, jolle Valvira on erikseen myöntänyt luvan nimikkeen käyttöön. Vain Valviran rekisteröimä psykoterapeutti voi kutsua tarjoamaansa palvelua psykoterapiaksi. Psykoterapia on myös edelleen Suomessa ainut terapiamuoto, johon voi saada Kelasta tukea.
Lisäkoulutukseksi psykoterapeuttikoulutus vaatii kouluttautujalta melko paljon resursseja ja motivaatiota. Koulutuksen sisältö koostuu käytännössä neljästä eri osa-alueesta: Teoria- ja metodiopinnoista (eli varsinaisista ”koulupäivistä”), koulutuspsykoterapia-asiakkaiden kanssa työskentelystä, henkilökohtaisesta työnohjauksesta sekä omasta psykoterapiasta. Lisäksi koulutukseen sisältyy melkoinen määrä luettavaa kirjallisuutta, kirjallisuustehtäviä sekä tietenkin lopputyö. Koska opiskelu tapahtuu lisäkoulutuksena oman normityön ohella, saa itsenäiseen opiskeluun käyttää ruhtinaallisen osan omasta vapaa-ajastaan ja energiastaan, unohtamatta taloudellista puolta – koulutus maksaa kaikkine kuluineen keskimäärin noin 25 000–50 000€. Hinta muodostuu kouluttajien ja työnohjaajien palkkioista sekä omasta terapiasta.
”Mitä on koulutuspsykoterapia?”
Koulutuspsykoterapia tarkoittaa psykoterapeuttikoulutettavan koulutukseen sisältyvää pakollista asiakastyötä, jota koulutettavan tulee kerryttää tietty tuntimäärä koulutuksensa aikana. Toisin sanoen se on koulutuksessa olevan terapeutin tarjoamaan psykoterapiaa, johon terapia-asiakas ei kuitenkaan voi saada esimerkiksi Kelan tukea, koska terapeutti ei ole vielä valmistunut ja laillistettu psykoterapeutti. Tämän vuoksi koulutuspsykoterapia on usein hinnaltaan huomattavasti psykoterapiaa edullisempi vaihtoehto. Koulutuspsykoterapia voikin olla mainio optio vaikkapa sinulle, joka haluaisit päästä kokeilemaan psykoterapiaa matalalla kynnyksellä, edullisesti ja ilman lääkärikäyntejä, diagnostista arviota, lausuntoja tai Kelan hakemusmankelin läpikäymistä. Lisättäköön vielä, että myös psykoterapiaan voi hakeutua kuka tahansa omakustanteisesti ilman lähetteitä.
”Paljonko koulutuspsykoterapia maksaa?”
Koulutuspsykoterapian hintalappu on jokaisen terapeutin oman harkinnan varassa. Usein hinta on jollain tapaa sidoksissa siihen, mikä terapeuttikoulutettavan taustakoulutus ja työkokemus on. Esimerkiksi, jos psykoterapeuttikoulutettava on pohjakoulutukseltaan lääkäri, hänen taksansa on todennäköisesti suurempi kuin koulutettavalla, joka on taustaltaan sairaanhoitaja. Useimmat psykoterapeuttikoulutettavat tarjoavat kuitenkin koulutuspsykoterapiaa huomattavasti ”normihintojaan” edullisemmin. Omien tietolähteideni ja sattumanvaraisen googletuksen perusteella arvioisin karkeasti, että yksityisellä sektorilla toimivien terapeuttien koulutuspsykoterapiahinnat Etelä-Suomessa liikkuvat 40–100 euron välissä. Jos maksupolitiikka mietityttää, kysy rohkeasti neuvoa terapeutiltasi. Hän voi auttaa sinua kartoittamaan myös muut mahdolliset korvaustahot kuten vakuutusyhtiön ja työnantajan.
Kenelle?
Koulutuspsykoterapiaan voi hakeutua kuka tahansa. Et tarvitse siihen lääkärin arviota tai lähetettä. Koulutusasiakkuudessa voi olla joitain kriteerejä koulutustahon puolesta. Omassa koulutuksessani perusohjeistuksena on, ettei koulutusasiakkaalla mielellään saisi olla aiempaa kokemusta psykoterapiasta. Lisäksi terapiatapaamisten tulisi pääasiassa toteutua lähikontakteina. Ihannetilanteessa asiakas pystyisi sitoutumaan terapiaan vähintään 8 käyntikertaa, joka on omassa koulutuksessani raja sille, että asiakassuhde hyväksytään ”koulutusterapiaksi”. Ketään ei kuitenkaan luonnollisesti voi pakottaa jatkamaan terapiaa, joten on täysin OK, jos haluat lopettaa terapian jo aikaisemmin.
Miten koulutuspsykoterapia käynnistyy ja miten terapiaprosessi etenee?
Koulutuspsykoterapia aloitetaan tutustumiskäynneillä, joita on yleensä 1–3 kpl. Tutustumisen lisäksi käyntien tarkoituksena on kartoittaa asiakkaan tarpeet, hahmotella mahdollista terapiaprosessia ja tunnustella, miltä yhteistyö ja vuorovaikutus tuntuu. Vaikka lähtökohtaisesti ajatellaankin, että asiakas valitsee terapeuttinsa, on hyvä kuitenkin muistaa, että terapiasuhde on kahden kauppa. Terapian vaikuttavuuden kannalta on tärkeää, että terapeutti ja asiakas ovat ”hyvä match”. Kannustan keskustelemaan yhteistyösuhteesta ja vuorovaikutuksesta alusta alkaen avoimesti, puolin ja toisin.
Tutustumiskäynneillä terapeuttikoulutettava käy asiakkaan kanssa tarkoin läpi sen, mitä koulutusasiakkuus käytännössä tarkoittaa. Mikäli yhteistyöhön päädytään, tehdään koulutuspsykoterapiasta kirjallinen sopimus. Sopimus ei sido asiakasta mihinkään, vaan hän on oikeutettu perumaan sopimuksen tai lopettamaan terapiasuhteen koska tahansa.
Koulutusterapiaan kuuluu yleensä, että psykoterapeuttikoulutettava äänittää tai videoi terapiatapaamiset. Tapaamisten tallentaminen on oleellinen osa koulutettavan omaa oppimista ja ammatillista kasvua. Tallenteita käytetään pääasiassa oppimateriaalina koulutettavan henkilökohtaisessa työnohjauksessa. Tiivis ja intensiivinen työnohjaus kokeneen työnohjaajan kanssa auttaa koulutettavaa reflektoimaan niin terapiasuhteessa esiintyviä ilmiöitä, kuin omaa toimintaansa terapeuttina.
Kamera terapiahuoneessa voi ajatuksena tuntua alkuun oudolta ja jännittävältä. Omasta kokemuksesta sanoisin, että kameran läsnäoloon tottuu kuitenkin yllättävän nopeasti, eikä se hankaloita vuorovaikutusta. Psykoterapeuttikoulutettavan tulee noudattaa äärimmäisen tarkkoja tietosuojakäytänteitä tallenteita käsiteltäessä. Asiakkaana sinun ei siis tarvitse murehtia, että tallenteet päätyisivät vääriin käsiin. Jos asia kuitenkin mietityttää, ota se puheeksi terapeuttisi kanssa. Sinulla on oikeus tietää, miten terapiaasi liittyviä asiakirjoja ja tallenteita säilytetään. Kaiken kaikkiaan ajattelisin, että koulutusterapiaistuntojen nauhoitus on paitsi koulutettavalle, myös asiakkaalle ennen kaikkea hyödyllinen asia. Se on tehokas tapa syventää koulutettavan osaamista, mutta myös valvoa annetun psykoterapian laatua työnohjaajan toimesta.
Terapiaprosessin kestoa ja käyntien tiheyttä arvioidaan asiakkaan kanssa säännöllisesti. Terapiaprosessin edetessä tarve voi vaihdella. Erityisesti terapiaprosessin alkuvaiheessa on tärkeää, että käynnit tapahtuvat riittävän usein, vähintään kerran viikossa. Psykoterapian alalla vallitseekin jossain määrin yleinen aatos siitä, että terapia, joka tapahtuu harvemmin kuin kerta viikossa, ei ole psykoterapiaa.
Vastaanottokäyntien sisältö voi vaihdella terapeutista ja hänen käyttämästään terapiaviitekehyksestä riippuen paljonkin. Useimmiten psykoterapiaistunnot kuitenkin koostuvat terapeuttisesta keskustelusta. Keskustelun ohella voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, harjoitteita tai tehtäviä. Itse hyödynnän työotteessani mielelläni esimerkiksi käsitekarttoja, elämänjanaa, tuolityöskentelyä sekä mielikuva- ja mindfulness-harjoitteita.
Yhteenvetona sanoisin, koulutuspsykoterapian olevan ennen kaikkea oiva tilaisuus päästä psykoterapiaan nopeasti, vaivattomasti ja edullisesti. Koulutuksen keskeneräisyydestä huolimatta kaikki psykoterapeuttikoulutettavat ovat jo pohjakoulutukseltaan Valviran laillistamia ammattilaisia ja useamman vuoden mielenterveystyötä tehneitä duunareita (=minimiedellytykset, jotta koulutukseen voi ylipäätään päästä). Voit siis huoletta luottaa, että psykoterapeuttikoulutettavalta löytyy kompetenssia terapeuttina toimimiseen. Intensiivisen työnohjauksen ansiosta terapiatyön laatua ja prosessin etenemistä ohjaa terapeuttikoulutettavan lisäksi myös kokenut kouluttajapsykoterapeutti.
”Miksi urheilijoille on omia terapeutteja?”
Urheilupsykologian ammattilaisena minulta usein tiedustellaan, mitä urheiluun erikoistunut terapiatyö oikein on, miten se eroaa ns. ”normi terapiasta” ja miksi urheilijan kannattaisi hakeutua ensisijaisesti ”urheiluterapeutille”.
Terapeutti, jolla on muun ammattitaustan lisäksi myös urheilupsykologian osaaminen, tuntee urheilun maaston sekä sen, millaisten vaatimusten kanssa kilpa- ja huipputason urheilija elää. Suurelle osalle kilpa- ja huippu-urheilijoista oma laji on paljon muutakin, kuin työ tai harrastus. Se on elämäntapa, intohimon lähde ja jopa osa omaa identiteettiä. Se on yhteisö, johon kasvetaan kiinni ja kulttuuri, jota eletään ja hengitetään. Urheilupsykologian ammattilainen on perehtynyt urheilun toimintaympäristöihin ja lajikulttuureihin ymmärtäen niissä tyypillisesti ilmeneviä riskejä, altisteita, voimavaroja ja suojaavia tekijöitä. Tutkimusten perusteella tiedämme, että urheilijoilla esiintyy esimerkiksi syömishäiriöitä ja trauma oireita jopa enemmän kuin nk. normiväestöllä. Urheilu ei suojele mielenterveyshäiriöiltä, joten myös masennus- ja ahdistusoireet ovat varsin yleisiä myös huippu-urheilussa.
Edellä mainittujen seikkojen vuoksi olisi tärkeää, että urheilun toimivat henkilöt löytäisivät auttajan, joka ymmärtää, tunnistaa ja huomioi terapeuttisessa työskentelyssä asiakkaan urheilutaustan.
Loppupeleissä, kaikesta huolimatta on tärkeää muistaa, että usein kaikista tärkein vaikuttavuustekijä terapiatyöskentelyssä on terapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutussuhde. Terapeutin taustakoulutus, työkokemus ja käytetty terapiaviitekehys ovat terapian vaikuttavuustutkimuksissa osoittautuneet toisarvoisiksi tekijöiksi. Etsiessäsi itsellesi terapeuttia kannattaa huomiota kiinnittää siihen, että yhteistyö ja luottamus terapeutin kanssa pelaa.
Kirjoittaja Susanna Leppälä
Koulutuspsykoterapiaa. Ota yhteys: susanna.leppala@utha.fi
Muut asiantuntijamme kaupungeittain löytyvät täältä.
Comments