Olen työskennellyt lähes 20 vuotta eri-ikäisten neuropsykiatristen asiakkaiden parissa. Tässä ajassa tietämys näistä häiriöistä on lisääntynyt valtavasti ja nykyään ymmärretään jo laajemmin, kuinka monitasoisia oireita ja haasteita häiriöt voivat ihmiselle aiheuttaa, sekä miksi yksilöllinen kuntoutuksen ja tuen suunnittelu on äärimmäisen tärkeää.
Neuropsykiatriset häiriöt ovat yläkäsite suurelle määrälle erilaisia oirekuvia, jotka yksilötasolla vaihtelevat hyvin paljon. Yhteistä näille diagnooseille on eriasteiset havaintotoiminnan, tarkkaavuuden, aistimisen, vireyden ja tunnesäätelyn poikkeavuudet, jotka herkistävät ihmistä ylikuormittumiselle, stressille, säätelyvaikeuksille ja sosiaalisten tilanteiden haasteille. Tietyntyyppiset neuropsykiatriset häiriöt esiintyvät usein taiteessa tai urheilussa lahjakkailla ihmisillä. Lahjakas ihminen, jonka neuropsykiatrinen häiriö on lievä, on usein jo lapsuudessaan löytänyt itse keinoja pärjätä omien erityispiirteidensä kanssa melko hyvin, jolloin häiriötä ei ole tunnistettu tai oireet pysyvät ”piilossa” ja myös arki sujuu kohtuullisesti. Parhaimmillaan ihminen voikin löytää itselleen sopivat säätelykeinot oman perheen ja ympäristön tuella, mutta harmittavan usein lahjakkaat ihmiset sinnittelevät liian pitkään ilman asianmukaista apua ja tukea.
Lahjakkaalle ihmiselle on tyypillistä paneutuminen asiaan, johon tuntee erityistä paloa ja mielenkiintoa, on palkitsevaa ja hyvin merkityksellistä. Ei ole väliä, suuntautuuko lahjakkuus tieteeseen, taiteeseen tai urheiluun tai useampaan näistä, niin ihmiselle tärkeintä on saada kanavoida oma mielenkiinto ja inspiraatio omaan ”lajiin”. Neuropsykiatriset häiriöt usein vahvistavat tätä paneutumiskykyä, jolloin kehittyminen omalla lahjakkuuden alueella on mahdollista ja toisaalta samaan aikaan juuri nämä neuropsykiatriset haasteet voivat kuormittaa ihmisen arkea valtavasti. Tasapainon löytyminen lahjakkuuden ja arjentaitojen välillä voi olla hankalaa johtuen näistä erityispiirteistä.
Neuropsykiatriset häiriöt näkyvät lahjakkaalla ihmisellä erityisesti toiminta- ja suorituskyvyn epätasaisuutena ja ”vääränlaisena” vaativuutena, joka johtaa negatiivisiin virhetulkintoihin ja sisäisiin toimintakykyä häiritseviin uskomuksiin itsestä, jotka altistavat mm. kuormittumiselle, masennukselle, ahdistuneisuudelle sekä itsetunnon heikentymiselle. Virhetulkinnat alkavat syntyä jo varhaisissa elämänvaiheissa. Useimmat nepsyt muistavat lapsuudesta toistuvia tilanteita, joissa ovat kokeneet erilaisuutta ja huonommuuden tunnetta suhteessa ulkopäin tuleviin odotuksiin. Hankalat kokemukset altistavat negatiivisten uskomusten esim. ”olen huonompi kuin muut” tai ”minä en riitä” syntymiselle. Näiden negatiivisten tunteiden ja kokemusten välttämiseksi moni on myös kehittänyt lapsuudessa ja nuoruudessa selviytymis- ja sopeutumisstrategioita, jotka alkavat vahvistumaan ja automatisoitumaan ajattelu- ja toimintamalliksi, kuten esim. liiallinen miellyttäminen, asioiden/ tunteiden välttely ja vähättely, ylisuorittaminen, lamaantuminen ja vaativuus. Negatiiviset uskomukset itsestä ja jäykät selviytymiskeinot lisäävät myös autonomisen hermoston valppautta ja vaikeuttavat ihmisen kykyä rentoutua ja palautua kuormituksesta.
Neuropsykiatrinen diagnoosi ei ole este jättää merkityksellisiä asioita tekemättä eikä syy jättää unelmiaan tavoittelematta. Neuropsykiatrisiin oireisiin on mahdollisuus saada tukea ja apua. Oikeanlainen ja oikea-aikainen tuki voi olla ennaltaehkäisevää, tukevaa tai korjaavaa. Isoin askel on usein rohkaistua hakemaan apua. Yksilöllinen kuntoutus- ja hoitosuunnitelma alkaa kartoituksella, jossa ammattilaisen kanssa tutkitaan oireilua ja sen vaikutusta toimintakykyyn mahdollisimman laajasti. Kartoituksen jälkeen tehdään yksilöllinen kuntoutus-, hoito- tai tukisuunnitelma, jossa etsitään parhaimmat vaihtoehdot yhteiselle työskentelylle.
Työskentely voi olla toiminnanohjaukseen liittyvää konkreettisten keinojen etsimistä ja taitoharjoittelua esim. arjen aikatauluttaminen, hyvän unen opettelua, säännöllisen rytmin vahvistamista, keinojen löytymistä aistien suojaamiseksi, rentoutumisen harjoittelua tai kehomieli- yhteyden vahvistamista. Se voi olla myös omien sisäisten, arkea häiritsevien ajatus- tai toimintamallien tunnistamista ja uusien itselleen lempeämpien ja toimivimpien mallien etsimistä/ löytymistä. Myös omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamisen sekä oman kehon signaalien kuuleminen ja niiden arvostaminen on tärkeä osa työskentelyä.
Työskentelyn pituudet ja intensiteetti voivat vaihdella paljon aina muutamista käynneistä pitkään terapiatyöskentelyyn. Pääsääntöisesti työskentely on asiakkaalle hyvin antoisaa ja itseymmärryksen lisääntyminen mahdollistaa uudenlaisia asioita monella elämän osa-alueella.
Kirjoittaja Marjo Rintamäki
コメント