Kun kilpaillaan ja ihmiset laitetaan järjestykseen, joku on ensimmäinen ja joku kymmenes. Käytännössä siis häviäminen on luonnollinen osa kilpailua. Sana hävitä sisältää jo arvolatauksen muun muassa siitä, että häviäjä on siis todella menettänyt, hävittänyt jotain oleellista. Häviö on aina myös subjektiivinen kokemus. Joskus toiseksi tuleminen on voitto ja joskus raskas tappio. Esimerkiksi joukkuepeleissä sanotaan usein, että kulta voitetaan ja hopea hävitään. Sanoilla on merkitystä ja useimmiten häviön ilmaiseminen tarkoittaa, että jotain on hävitty.
Kilpailussa tosiasiassa kaikki ei voi voittaa tai ainakaan tulla 1. sijalle. Jonkun on oltava toinen, kolmas ja se viimeinen. Se, miten oma pärjääminen arvioidaan, riippuu paljon siitä, mitä odotuksia on ollut ja mikä merkitys sijoitukselle annetaan. Esimerkiksi urheilussa pistesija voi olla urheiluyhteisössä todella hyvä saavutus kovatasoisessa kilpailussa, vaikka urheilijalle itselleen se edustaisi häviötä ja suurta tappiota. Yhtä lailla taiteilija voi olla todella pettynyt omaan tekemiseen, vaikka kilpailusijoitus olisi ollut hyvä ulkopuolisten silmin. Häviäminen voi siis edustaa hyvää tai pahaa, se voi olla häpeällistä ja nöyryyttävää tai se voidaan nähdä mahdollisuutena kasvulle ja kilpailuun kuuluvaksi osaksi.
Kun puhutaan häviöstä, se kuitenkin kertoo, että jotain on menetetty. Se on viesti, johon kannattaa pysähtyä. Pysähtyminen luo tilaa olla asian kanssa ja tarvittaessa käsitellä sitä.
- Mitä tapahtui?
- Miten koet häviön?
Jos tilaa käydä asiaa läpi ei ole, ihminen voi jäädä kantamaan jotain sellaista, mitä hänen ei tarvitsisi kantaa. Tällöin on riski, että häviö alkaa määrittää tekijäänsä. Tiedostamattomassa se on yksi unohdettu peili, jonka kautta tulevia tapahtumia peilataan. Pahimmillaan se aina edessä, kun ihminen menee samantapaisiin tilanteisiin.
Kun häviöstä voi puhua ja jakaa sen, sen merkitys asettautuu uusiin uomiin. Suru ja menetetty voitto voi harmittaa, mutta sen merkitys muuttuu. Häviö tarjoaa mahdollisuuden oppia itsestä uutta. Uuden oppimisen ei tarvitse olla mitään juhlallista. Joskus se voi olla vain pienten asioiden huomioimista. Joskus taas uusi oppi onkin oman haavoittuvuuden ja keskeneräisyyden tunnustaminen, epätäydellisyyden ja rosoisuuden hyväksymistä. Joskus häviö opettaa polun voittamiseen.
Häviön käsittelyä ei kannata sivuuttaa. Häviämiseen liittyvien kivuliaidenkin tunteiden käsittelyä ei kannata ohittaa. Häviämisen työstämiseen kannattaa varata aikaa, vaikka sitä ei olisi.
Kilpailussa kaikesta voi oppia. Oppi ja kasvu edellyttää työstämistä ja työstämistä ei tapahdu ilman asiaan pysähtymistä. Pysähtymiseen liittyy etupäässä tosiasioiden ja koettujen asioiden läpikäymistä. Joskus oma arviointi ei ole riittävää. Me ihmiset kun mielellämme pyöritämme samaa ja tuttua kehää. Koetun ison häviön kohdalla siinä on ansa: syyseuraus suhteet vääristyvät ja peili edessä osoittaa vain yhtä totuutta, joka ylläpitää samaa toimimatonta kehää. Joskus on hyvä hakea asiantuntijan apua. Häviön käsittely ammattilaisen kanssa kertoo, että ihminen välittää itsestään, on motivoitunut ja haluaa kehittyä kilpailijana.
Kirjoittaja Satu Kaski
Comments