Esiintymisjännitys-esiintyvän taiteilijan painajainen?

”En ollut läsnä, suoritin koko esiintymisen”

”Beetasalpaajan voimin pystyn, en muuten”

”Pilasin mahdollisuuteni, koska jännitin niin paljon”

”Ramppikuume iski”

Esiintyvälle taiteilijalle, kuten artistille, näyttelijälle tai muusikolle yllä olevat lauseet eivät ole harvinaisia kokemuksia. Esiintyminen on tavallaan paradoksaalista. Samalla kun se voi antaa valtavan määrän iloa, energiaa, voimaa ja yhteyttä yleisöön, se voi myös nostaa pintaan jännitystä, epävarmuutta ja jopa pelkoa.

Esiintymisjännitys on inhimillinen reaktio koetussa haasteellisessa esiintymistilanteessa. Se on kokonaisvaltainen tiettyyn tilanteeseen liittyvä fysiologinen, kognitiivinen ja emotionaalinen kokemus. Toisin sanoen tällöin ihminen virittäytyy esiintymistilanteeseen, syke nousee ja mieleen voi virrata monenlaisia mielleyhtymiä, jotka tuntuvat auttavan tai haittaavan tulevaa esiintymistä. Esiintymisjännitys ei ole merkki heikkoudesta, huonoudesta tai valmistautumattomuudesta. Se kertoo siitä, että esiintyminen on itselle tärkeää ja se merkitsee jotain. Karrikoiden sanottuna, kun sydän on mukana, jännitys kulkee myös usein mukana.

Esiintymisjännitys voi kuitenkin olla itselle haitallista eikä vain potentiaalia virittävää. Haitallinen esiintymisjännitys ei katso kokemusta eikä meriittejä – se voi yllättää niin aloittelevan kuin kokeneenkin taiteilijan.

Haitallinen esiintymisjännitys voi ilmetä monin tavoin: sydän hakkaa liikaa, kädet hikoavat, hengitys muuttuu pinnalliseksi, ajatus takkuaa ja sanat tarttuvat kurkkuun. Keho ikään kuin valmistautuu “taistele tai pakene” -tilaan. Tavallaan luonnollinen reaktio uhkaavaan tilanteeseen, vaikka esiintymistilanne realistisesti katsottuna ei ole uhkaava. Mutta keho ja mieli eivät tunnu sitä tajuavan.  

Uhkaavuus liittyykin usein siihen, miten olemme alttiina muiden katseille ja arvioinnille, miten voimme joutua kokemaan nöyryytystä tai häpeää, miten saatamme joutua epäonnistuneena toteamaan omaa huonommuuttamme. Vaikka järki sanoisi, miten järjetön ajatusten kulku on, se ei tunnu auttavan. Harvoin järki tunnetta voittaa.

Mitä siis tehdä?

A)   Voitko hyväksyä, että jännität?

Joskus voi olla vaikeaa hyväksyä olevansa ihminen, joka jännittää omassa työssään tai intohimonsa parissa. Kun huomaat, että jännität, voisiko sen kanssa olla eikä taistella vastaan. Kun lakkaa taistelemasta omaa mieltä ja kehoa vastaan ja kontrolloimasta tunnetta, alkaa syntyä tilaa kokea. Jännitys ei ole miellyttävä tuntemuksena, mutta sen kanssa voi olla.

B)   Voitko säädellä olotilaa?

Joskus esimerkiksi huomion suuntaaminen hengitykseen, voi rauhoittaa ylenmääräistä sykkeen nousua sekä syventää hengitystä palleaan saakka. Yhtä lailla monet heijaavat liikkeet voivat rauhoittaa omaa olotilaa, kuten esimerkiksi käsivarsien heiluttelu puolelta toiselle. Joskus ajatusten etäännyttäminen kauemmas itsestä helpottaa olotilaa. Joskus apua tuo se, että suhtautuu myötätuntoisesti omaan jännitystä luovaan puoleen tyyliin: ”nyt jännittää, varsin inhimillistä. Oikeasti ei ole hätää, vaikka kehoni käy kierroksilla. Epämiellyttävää, mutta voin olla tämän tunteen kanssa.” Joskus taas turvaa tuo se, että muistuttaa itseä asioista, jotka tuovat sisäistä hallinnan tunnetta itse esiintymisessä, kuten ”olen harjoitellut, ääneni nousee syvältä palleasta. Osaan sen kyllä”. Erilaiset läsnäoloa tukevat keinot usein auttavat säätelemään olotilaa: hetkessä pysyminen on useimmiten maadoittavaa.

C)   Saatko yhteyden yleisöön?

Monelle esiintyvälle taiteilijalle yleisö voi tuoda voimaa. Etupäässä yleisö haluaa nauttia ja he haluavat esiintyjän onnistuvan. He eivät myöskään ole arvostelemassa, saati tuomitsemassa taiteilijoita lavalla. Joskus yhteyden hakeminen ja katsekontakti yleisöön voi auttaa. Se vie huomion kohti vuorovaikutusta ja pois itsestä.

D)   Miten olet valmistautunut?

Etupäässä valmistautuminen korreloi esiintymisen riittävän hyvällä tasolla läpiviemiseen. Mitä paremmin taiteilija tuntee esityksen, koreografian ja materiaalin, sitä helpompi on olla, vaikka niin kutsutusti ”pää ei toimisi”. Joskus myös rutiinit, kuten äänen avaus tai esiintymisen läpikäyminen mielikuvana, tuovat itselle turvan ja hallinnan tunnetta.

E)    Voitko hakea apua?

Joskus esiintymisjännitykseen ei auta omat keinot. Potentiaalin virittämiseen saa myös apua. Esiintymiseen voi myös valmentautua henkisesti, ei vain fyysisesti ja teknisesti. Taiteen psykologiaan erikoistunut asiantuntija, joka tietää ja ymmärtää luovien alojen erityispiirteitä, voi olla hyvä sparrausapu. Älä jää yksin. Hae tukea ja apua.

Kirjoittaja Satu Kaski