Epäonnistumiset ja niiden merkitys

”Valmentaja vaihtoon” tai ”Tuota taiteilijaa ei kannata valita. Hän murtuu paineessa”

Kuulostaako tutulta? Urheilussa ja taiteessa sanottua. Ei harvinaista logiikkaa, kun ihminen mokaa.

On mielenkiintoista, miten toimintaa ja tekemistä arvioidaan. Huippusuoritusmaastossa toimintaa arvioidaan usein lopputuloksen perusteella. Mikäli kilpailusta ei tule odotettua tulosta, kuten voittoa, se tulkitaan epäonnistumiseksi. Yhtä lailla esiintyvä taiteilija voi arvioida omaa tekemistään odotetun mielikuvan, totaalisen ja täydellisen lopputuloksen näkökulmasta. Näissä molemmissa unohdetaan tekemisen ainutlaatuisuus, prosessin muut tavoitteet ja sattuman vaikutus.

Tekemisen ainutlaatuisuus tarkoittaa tässä sitä, että itse asiassa suoritus ja samanlaiseenkin tekemiseen heittäytyminen ei ole koskaan ihan samanlaista. Pienen pienet nyanssit muuttavat sitä koko ajan. Onko se epäonnistumista vai luonnollista liikkeeseen ja tekemiseen liittyvää virtaa?

Jokaisessa lopputuloksessa on aina jotain, mikä onnistuu loistavasti ja jotain, mikä ei onnistu, kuten esimerkiksi edellisellä kerralla onnistui. Suorituskyvyn ja potentiaalin kehittämisen näkökulmasta onkin tärkeää, että tavoitteen asettamisessa nähdään erilaisia ja eritasoisia prosessiin ja itse tekemiseen liittyviä tavoitteita.

Jokaisessa suorituksessa myös sattumalla on osuutta asiaan. Jos se unohdetaan, on riski, että toimintaa arvioidaan vain lopputuloksen perusteella. Tällöin saatetaan hylätä hyväkin strategia huonon lopputuloksen takia, vaikka sattumalla oli osuutta asiaan. Yhtä lailla sattuma voi johtaa siihen, että juhlitaan voittoa, vaikka valmistautuminen ja valittu strategia ei kasvata osaamista ja potentiaalin käyttöönottoa pitkässä juoksussa.

Epäonnistumisten merkitys on suuri niin taiteessa kuin urheilussakin. Niiden pinnallinen käsittely ja niistä nopeiden johtopäätösten tekeminen voi alkaa elää omaa elämäänsä, jolloin varsinainen toiminnan arvio alkaa ontua. Tällöin on riski, että kenenkään potentiaali ei pääse lentoon eikä suorituskyky kehity, kuten parhaimmillaan voisi tapahtua. Koettujen epäonnistumisten käsittely monimuotoisesti ja itse toimintaa kunnioittaen on tärkeää. Vain niin prosessi, siinä olevat ilmiöt ja toiminta saa ansaitsemansa arvon, lopputuloksesta huolimatta.

Kirjoittanut Satu Kaski